Kesän aikana pyrin tarttumaan jälleen puikkoihin entistä ehommalla innolla. Neuloin kevään viimeisissä viimoissa äidille äitienpäivälahjaksi lukunutun kesämökin viileyksiin. Ihastuin malliin ja sen helppotekoisuuteen ja päätin tehdä itselleni samanlaisen mustasta vironvillasta. Pääsin alkuun toukokuun puolella, mutta sittemin työ ei ole edistynyt.
Valkoinen lanka on Seitsemää veljestä. Se ei ole erityisen miellyttävää neulottavaa, mutta käyttövaatteeseen varsin sopivaa konepestävyytensä ansiosta. Luonnonvalkoinen väri oli hieman häiritsevän kellertävä, mutta pitsikuvio tulee vaaleudessa mukavasti esiin. Shaalikaulus ja ympäröivät neulepitsit tekivät vaatteesta juhlallisemman kuin arkinen lankavalinta olisi antanut uskoa.
Malli on amerikkalaisesta kirjasta nimeltään "Romantic Style", jonka ostin Hobbooks-kirjakaupan sulkemisalennusmyynnistä. Ihastuin kirjaan ikihyviksi, vaikka se oli kallis, eikä alennusmyynti koskenut sitä. Neulon varmasti useammankin tämän opuksen malleista.
Lankaa jäi jonkun verran yli. Ensimmäinen jämätyö oli yksinkertaistakin yksinkertaisemmat villasukat. Aloitin ne kärjestä, tein reilun lisäyskiilan ennen tiimalasikantapäätä. Varteen en neulonut lainkaan resoria, rullautuva reunus näyttää ihan mukavalta. Varsi on lyhyt ja melko tyköistuva, joten se ei resoria kaipaakaan.
 |
| Levennyskiila näytti jotenkin kaljulta. Kirjoin ketjupistoilla irlanninvihreät neliapilat, jotka maskeerasivat hassut kohdat piiloon. |
Toinen jämätyö oli virkattu meikkipussi, mutta siitä tuli niin ruma, etten viitsinyt edes kuvata. Tehtävänsä se hoitaa ihan hyvin, eikä ruma ulkonäkö haittaa laukun pohjalla.
Juhannuksen superkuu tuo mieleen väistämättä Eino Leinon yölaulun.
Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesä-yön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.
Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.
Eino Leino: Nocturne 1903
