Valkoista okraa

Neulesuunnittelija Veera Välimäellä on persoonallinen oma tyylinsä, josta pidän kovasti. Olen neulonut hänen malleistaan suositun Still Light -tunikan ja tämän Ochre-villatakin. Hänellä on hieno tapa tehdä vaatteen teknisestä muotoilusta samalla esteettistä muotoilua.

Okra on värinä uskomattoman kaunis, mutta se saa naamani näyttämään pahoinvoivan vihreältä. Mietin kauan, mikä voisi olla tähän malliin sopiva väri. Langalla oli myös muita vaatimuksia: se ei saanut olla liian pörröistä tai paksua, ettei mallin kepeys menisi pilalle.

Pohdiskelin sitäkin, olisiko luonnonvalkoinen villasekoite pitänyt värjätä, mutta pelasin varman päälle ja annoin sen jäädä sellaisekseen. Villavyyhti-kaupan loppuunmyynnistä löytynyt lanka oli mukavan joustavaa ja helppoa neulottavaa. Langankierroilla tehdyt lisäykset näkyvät kivasti.

Kastelemalla sileytetty neule näytti luonnossa vähemmän ryppyiseltä, mutta armoton sivuvalo ja valkoinen lanka tuovat kuvassa joka kuprun esiin.

Smaragdinvihreää lehtipitsiä

Neulomisinto on ollut hiipumaan päin, mutta aiemmin valmistuneissa töissä on vielä jonkun verran raportoitavaa.

Loppukesästä sain aloitettua pitkään ihailemani mallin, Classic Elite Yarnsin Kudzu Shawletten. Olen aina pitänyt lehtipitsikuvioista, ja tässä mallissa ne oli toteutettu kauniisti. Lehdet kasvavat alun varsista ja suurenevat huivin levetessä.

Pidin kovasti myös kieputtamalla saatavasta kerrosefektistä. Kieputettavaa kyllä riittikin: leveyssuunnassa neulotussa huivissa oli silmukoita puikolla lopulta yli 600. Mallikerta oli onneksi helppo ja selkeä, työ sujui kuin itsestään ja valmistui nopeasti.

Olin hieman liian optimistinen lanka-arviossani, kun kuvittelin yhden 100 gramman Malabrigo Sock -vyyhdin riittävän koko työhön. Ei riittänyt. Eikä kovin samanlaista toista löytynyt, joten reunasta tuli kellertävämpi. Päätin antaa asian olla häiritsemättä liikaa, ovathan lehdet luonnossakin aika eri värisiä. Lisälangan hankkimisen lopputuloksena oli tietysti se, että varsin ärhäkkää vihreää jäi kunnolla yli. Ettei lanka loppuisi uudestaan kesken, siitä tuli pipo.

Käytin huivin kuvioita ja levitin pipoa mahdottoman leveäksi reggae-hatuksi. Se lötköttää päässä mukavasti, ja sisään mahtuu enemmänkin tukkaa ja nutturaa. Väri tosin on sen verran räikeä, että talvikalpea ihminen jää pahasti kakkoseksi. Yhdessä huivi ja pipo aiheuttavat viheryliannostuksen, mutta erikseen väri on aika mehevä. Vaikka tykkäsin sekä langasta (mikä unelmaneulottava!) että väristä, kumpikaan työ ei jäänyt omaan käyttöön. Taidan olla enemmän tällainen harmastelija.

Romanttiset ranteenlämmittimet

Ranteenlämmittimien neulominen käy mukavasti tv:n edessä, ja valmista tulee mukavan nopeasti. Joulunalusaikana mieleen jäi kytemään ajatus oman pienen lahjapankin perustamisesta, ettei joulukuusta tulisi pakkoneulontaa. Jos pieniä töitä neuloo pitkin vuotta, niitä pitäisi olla sopivasti eteenpäin annettavaksi sitten, kun sesonki on käsillä.

Ensimmäinen kaukokatseinen ranteenlämmitinpari syntyi liukuvärjätystä vironvillasta (taas...). Neuloin muutaman nurjan raidan varteen, kämmenen kohdan jätin sileäksi. Palmikkoneulos toimittaa resorin virkaa. Ompelukorin pohjalta löytyi pellavapitsiä, joka sopi murrettujen värien maailmaan. Pitsiä on ranteensuussa poimutettu sen verran, että käsi mahtuu helposti sisään. Piparkakkureunus on tehty luomalla.

Kaksivärinen patenttineule - Brioche Stitch Cowl

Pinterestin inspiroivassa kuvamaailmassa tulin törmänneeksi useampaankin kaksiväriseen patenttineuleseen. Englanninkielinen brioche stitch on niin herkullinen nimi neulokselle, etten malttanut kokeilla sitä itsekin. Tuubihuiville tai kaulurille on aina käyttöä, joten sellainen päätyi puikoille.

Ohjeita ja ohjevideoita löytyi helposti, mutta niistä ei ollut heti apua. Anglosaksisessa maailmassa on vallalla niin erilainen neulomisen tekniikka, etten osaa hyödyntää heidän kuvamateriaaliaan. Onneksi joukosta löytyi viimein joku suomalainenkin esimerkki.

Suomenkieliset nimitykset ovat usein kovin teknisiä. Eikö pullaneulos olisi paljon houkuttavampi kuin patentti?

Patenttineulos syntyy hitaasti, kun jokaista kerrosta varten on käytävä silmukat läpi kahdesti. Helppoa ja mukavaa on se, että kaksivärisessä patentissa on aktiivisena vain yksi väri kerrallaan. Lopputulos on ilmava ja joustava.

Lankana oli ohuehko 100-prosenttinen virolainen villalanka, suosikkini. Puikot olivat kokoa 4 mm, joten neuloksesta tuli löysää ja aika epätasaisen näköistä. Kastelussa neulos sileni mukavasti. Tuubissa on erilaiset sisä- ja ulkopuoli, jotka näkyvät molemmat, kun yläreunaa taittaa hieman. Kuvassa ero näyttää tosin pienemmältä kuin todellisuudessa.

(Sorry, no English text here in spite of the misleading heading.)

Joulunajan käsienlämmittimet

Blogi on ollut hiljaa, mutta neuleita on valmistunut hiljakseen. Jouluksi neuloin kasan ranteenlämmittimiä.

Kaikki parit on neulottu jämälangoista, kirjavimmat hyvinkin lyhyistä pätkistä. Mukana on käsinvärjättyjä, Noroa, Nallea, jotain bambua ja tunnistamattomiakin pikkukeräsiä. Vaihtelun vuoksi tein muutamiin piparkakkureunuksen luomalla, yhdessä parissa on erikseen neulottu reunapitsi. Omia lemppareitani ovat kaikkein räikeimmät väriyhdistelmät, mutta - yllätys yllätys - ne eivät jääneet omaan käyttöön.


Ompelurasian pohjalta löytyi pinkkiä ohutta satiininauhaa, joka solahti sopivasti ranneosan silmuihin.



Muutamat lapasetkin mahtuivat joukkoon, vaikka Helsingin pääosin leudossa talvessa olisi enemmän käyttöä sormikkailla. Langanpäiden päättelyä on lapasissa vain sopivammassa suhteessa neuleen kokoon nähden.

Aina hieman viimeisimmästä muodista jäljessä... Nämä suloiset pöllölapaset olivat kovassa huudossa pari-kolme vuotta sitten. Louhittaren luolan upea maksanesteen värinen lanka sai parikseen luonnonvalkoista seiskaveikkaa. Sisällä on ohuemmalla pehmeällä villasekoitteella neulotut vuorilapaset. Pitäisi tarjeta!

Kuurankukkalapasten sisällä on kaksinkertaisella alpakalla neulotut pehmeät sisälapaset. Tämä malli oli aika työläs, välillä oli luovuttaminen lähellä. Olin ihaillut Kaikki lähti lapasesta -kirjasta löytyvää mallia jo ainakin vuoden, joten oli jo korkea aika tarttua toimeen.