Loppukesästä sain aloitettua pitkään ihailemani mallin, Classic Elite Yarnsin Kudzu Shawletten. Olen aina pitänyt lehtipitsikuvioista, ja tässä mallissa ne oli toteutettu kauniisti. Lehdet kasvavat alun varsista ja suurenevat huivin levetessä.
Pidin kovasti myös kieputtamalla saatavasta kerrosefektistä. Kieputettavaa kyllä riittikin: leveyssuunnassa neulotussa huivissa oli silmukoita puikolla lopulta yli 600. Mallikerta oli onneksi helppo ja selkeä, työ sujui kuin itsestään ja valmistui nopeasti.
Olin hieman liian optimistinen lanka-arviossani, kun kuvittelin yhden 100 gramman Malabrigo Sock -vyyhdin riittävän koko työhön. Ei riittänyt. Eikä kovin samanlaista toista löytynyt, joten reunasta tuli kellertävämpi. Päätin antaa asian olla häiritsemättä liikaa, ovathan lehdet luonnossakin aika eri värisiä. Lisälangan hankkimisen lopputuloksena oli tietysti se, että varsin ärhäkkää vihreää jäi kunnolla yli. Ettei lanka loppuisi uudestaan kesken, siitä tuli pipo.
Käytin huivin kuvioita ja levitin pipoa mahdottoman leveäksi reggae-hatuksi. Se lötköttää päässä mukavasti, ja sisään mahtuu enemmänkin tukkaa ja nutturaa. Väri tosin on sen verran räikeä, että talvikalpea ihminen jää pahasti kakkoseksi. Yhdessä huivi ja pipo aiheuttavat viheryliannostuksen, mutta erikseen väri on aika mehevä. Vaikka tykkäsin sekä langasta (mikä unelmaneulottava!) että väristä, kumpikaan työ ei jäänyt omaan käyttöön. Taidan olla enemmän tällainen harmastelija.
