Gudrun Sjödén Remix

Käsityöläisyys on jatkuvaa ympäristön teemojen muokkausta ja variaatiota. Puikkojen ja lankojen maailmassa upouusia innovaatioita tulee vastaan varsin harvoin, mutta vanhojen teemojen toistelussa on silti jotain luovaa ja ikuisesti uutta. Taiteellisesta luovuudesta ei ole kyse, vaan arkisesta ajatuksen vapaudesta, tilasta olla tavallinen ihminen omalla erityisellä ja erilaisella tavalla.

Ruotsalainen Gudrun Sjödén -yhtiö ammentaa vaatteissaan eri maiden kansanperinteestä ja yhdistää vaikutteet omanlaisekseen boheemin rikkaaksi ilotulitukseksi. Sulassa sovussa elävät geometriset kuviot, kukat, linnut ja välillä järisyttävät väriyhdistelmät.

Kurkistaessani jämälankapussiin näin oman Gudrun-maailmani ja ryhdyin varioimaan hyvää teemaa. "I steal from the best", sanoisi idolini.

Langanpätkistä virkattuja kukkasia tuli valmiiksi 28 kappaletta. Toiset olivat kammottavan värisiä, mutta monet jämälangat edustivat aika maltillista värimaailmaa ja omia lempivärejäni.

Kaivoin esiin myös luonnonvalkoisen ja grafiitinharmaan villasukkalangan. Neuloin isoilla puikoilla ainaoikeinneuleella kapean ja pitkän kolmiohuivin. Työ oli niin mieleinen, että neuloin toisenkin. (Tässä vaiheessa oli valitettavasti mentävä lankakauppaan. Hämmentävää, miten langanjämien käyttäminen vaatii ehdottomasti uusia lankahankintoja :)



Ensimmäiseen huiviin ompelin kiinni kasan kukkasia. Toisen ympärille virkkasin heleänsinisellä sukkalangalla reunuksen, joka toi mieleen vanhanaikaisten villahuopien reunojen pykäpistot.

Kolmiohuivin saa kiedottua mukavasti monta kertaa kaulan ympärille. Raidallisen ainaoikeinneuleen nurja puoli näyttää melko psykedeeliseltä, se voisi olla paraatipuolikin.

Koska lankaa oli tullut ostettua lisää, oli jatkoneulottava. Tein kukkahuiville pariksi raidalliset sukat, joiden nilkassa on vielä muutama kukkanen lisää. Kenkiin tai saappaisiin näitä ei voi tunkea, mutta usein villasukkia tulee käytettyä nimenomaan sisäkenkinä.

Jostain syystä kärsivällisyyteni on riittänyt viime aikoina vain pieniin näperryksiin ja välipalaneuleisiin. Puikoilla on odottamassa merinovillaiset polvisukat sekä pikkuriikkisillä 1,5 mm puikoilla ranteenlämmittimet, jotka saattavat kasvaa jopa hihoiksi asti. Se tosin vaatii piirustelua, laskinta, ruutupaperia ja koetilkkuneulontaa. Eli sitä pitkäjänteistä kärsivällisyyttä.

Mustiainen

Ihastuin romanttiseen ja hieman erilaiseen lukunutun malliin niin kovasti, että halusin itsellenikin sellaisen. Ensimmäinen kappale oli valkoinen, tästä tuli vuorostaan musta. Käyttökelpoinen musta vaate toki on, mutta aika huonosti neuleen yksityiskohdat näkyvät verrattuna valkoiseen serkkuunsa.

Lanka on vuosi sitten Tallinnasta hankkimaani vironvillaa, hieman karkeaa ja arkista. Neuloksesta tuli suhteellisen kevyttä, eikä paksu kauluskaan tunnu liian raskaalta. Piilotin kauluksen alle napin, joka on helppo pujottaa reunan pitsiverkosta läpi miltä kohtaa hyvänsä, jos kaulusta haluaa sulkea hieman ylempää.

Takkiosan mallineuleen pystysuuntaiset silmuraidat syntyvät langankierroista ja kavennuksista. Nauhamainen vyö on helppo pujottaa silmistä läpi sopivalta kohtaa. Neulos laskostuu mukavasti vyön kiristämisen myötä. Kaikkia reunoja koristavaa pitsiä sai neuloa huikean pitkän pätkän, mikä ehti jo käydä puuduttavaksi. Mukavinta oli pitsin kiinnittäminen, se muutti vaatteen ulkonäköä valtavasti.

Mustaa villalankaa on vielä runsaasti jäljellä, mutta nyt se saa odottaa rauhassa vuoroaan. Kaipaan jotain pehmeämpää ja värikkäämpää. Saapa nähdä, kuinka kauan menee ennen kuin taas palaan vanhaan tuttuun ja turvalliseen mustaani. Kyllästymisestä huolimatta epäilen, ettei kovin kauan...