Mustiainen

Ihastuin romanttiseen ja hieman erilaiseen lukunutun malliin niin kovasti, että halusin itsellenikin sellaisen. Ensimmäinen kappale oli valkoinen, tästä tuli vuorostaan musta. Käyttökelpoinen musta vaate toki on, mutta aika huonosti neuleen yksityiskohdat näkyvät verrattuna valkoiseen serkkuunsa.

Lanka on vuosi sitten Tallinnasta hankkimaani vironvillaa, hieman karkeaa ja arkista. Neuloksesta tuli suhteellisen kevyttä, eikä paksu kauluskaan tunnu liian raskaalta. Piilotin kauluksen alle napin, joka on helppo pujottaa reunan pitsiverkosta läpi miltä kohtaa hyvänsä, jos kaulusta haluaa sulkea hieman ylempää.

Takkiosan mallineuleen pystysuuntaiset silmuraidat syntyvät langankierroista ja kavennuksista. Nauhamainen vyö on helppo pujottaa silmistä läpi sopivalta kohtaa. Neulos laskostuu mukavasti vyön kiristämisen myötä. Kaikkia reunoja koristavaa pitsiä sai neuloa huikean pitkän pätkän, mikä ehti jo käydä puuduttavaksi. Mukavinta oli pitsin kiinnittäminen, se muutti vaatteen ulkonäköä valtavasti.

Mustaa villalankaa on vielä runsaasti jäljellä, mutta nyt se saa odottaa rauhassa vuoroaan. Kaipaan jotain pehmeämpää ja värikkäämpää. Saapa nähdä, kuinka kauan menee ennen kuin taas palaan vanhaan tuttuun ja turvalliseen mustaani. Kyllästymisestä huolimatta epäilen, ettei kovin kauan...