Pellavainen raastinrauta

Pellava. Tuo ihana moneen taipuva pellava.

Luulen, että rakastuin materiaaliin jo taaperoikäisenä lukiessani Kuinka myyrä sai housut -kirjaa. Sileä, karkea, paksu, ohut, juhlava, maanläheinen - kaikki käyvät.

Tämän kesän helteissä oli taas mukava kaivaa vanhat hyvät pellavamekot kaapin pohjalta. Pesut tekevät niistä vain parempia! Mekkojen innottamana ostin kaksi sadan gramman kerää balttilaista pellavalankaa, Tallinnasta, kuinkas muuten. Teki mieli neuloa loppukesään sopiva rouhea pellavahuivi, joka lämmittäisi olematta liian kuuma. Neuloin pitkän kolmiohuivin ensimmäisen kerän mitan leventäen ja toisen kaventaen.


Lanka näytti kerällä tarkoitukseen juuri sopivalta, mutta se osoittautui melko kovaksi... Halusin ilmavaa ja reikäistä neulosta. Lopputulos muistutti hieman liikaa vanhan ajan kalastusverkkoa. Kosketustuntumasta tulee mieleen lähinnä kuorintakinnas. Auts. Mutta mukavan pellavaisen värinen huivi tuli! Kolmisen metriä raastinrautaa!

Kesäloma puikoilla

Ihana, lämmin kesä sulatti luut ja ytimet. Neulominen ei oikein maistunut ulko- ja kotimaisessa kuumuudessa. Pienet puuvillasukkaset sentään sain alulle.

Sukat näyttivät kovin kaljuilta vain tasaisena pintana, joten kirjoin pienet koristelut varteen. Pistot ovat tuttuja ensimmäiseltä koululuokalta, jolloin niitä pujoteltiin vohvelikankaaseen. Tämä yhdistelmä löytyi Pinterestin aarreaitoista, joita hyödynsin varsin suoraviivaisesti kopioimalla.

Pyörähdin toukokuussa Narinkkatorin käsityömarkkinoilla "vain katsomassa". Kuinkas vain sattuikaan, tulin ostaneeksi kaksi vyyhtiä Handun merinolankaa, yhden murskatun mustikan värisen, toisen hennon vihreän omenaisen. Jämäpussista löytyi vielä samanvahvuista Louhittaren Luolan savunharmaata, ja laskin niiden yhteensä riittävän jonkinlaiseen kesäpaitaan.

Raitojen ja värivaihteluiden yhdistelmästä tuli aika mehukas.

Luonnossa raidat eivät vilistä silmissä ihan näin ilkeästi.

Suositusta isommalla puikkokoolla neuloksesta tuli ilmavaa ja kevyttä, mutta päälle tämä ei ole vielä ennättänyt. Mutta ei hätää, villapaitakelejä kyllä vielä riittää.

Vartalo-osa on yksinkertainen laatikko, kaula-aukossakaan ei ole muotoiluja. Poimin hihojen silmukat käsiaukoista ja neuloin lyhennetyillä kerroksilla vähän pyöriömuotoa.

Värien ja raitojen yhdistelmä ei tunnu omimmalta, joten tämä pehmeä neule jää vain kotikäyttöön.

Kesätunnelmassa on vielä tekeillä pellavainen rouhea huivi.

Mukavia neulontahetkiä lämmössä - ja siitä huolimatta!