Sukat näyttivät kovin kaljuilta vain tasaisena pintana, joten kirjoin pienet koristelut varteen. Pistot ovat tuttuja ensimmäiseltä koululuokalta, jolloin niitä pujoteltiin vohvelikankaaseen. Tämä yhdistelmä löytyi Pinterestin aarreaitoista, joita hyödynsin varsin suoraviivaisesti kopioimalla.
Pyörähdin toukokuussa Narinkkatorin käsityömarkkinoilla "vain katsomassa". Kuinkas vain sattuikaan, tulin ostaneeksi kaksi vyyhtiä Handun merinolankaa, yhden murskatun mustikan värisen, toisen hennon vihreän omenaisen. Jämäpussista löytyi vielä samanvahvuista Louhittaren Luolan savunharmaata, ja laskin niiden yhteensä riittävän jonkinlaiseen kesäpaitaan.
 |
| Raitojen ja värivaihteluiden yhdistelmästä tuli aika mehukas. |
 |
| Luonnossa raidat eivät vilistä silmissä ihan näin ilkeästi. |
Suositusta isommalla puikkokoolla neuloksesta tuli ilmavaa ja kevyttä, mutta päälle tämä ei ole vielä ennättänyt. Mutta ei hätää, villapaitakelejä kyllä vielä riittää.
Vartalo-osa on yksinkertainen laatikko, kaula-aukossakaan ei ole muotoiluja. Poimin hihojen silmukat käsiaukoista ja neuloin lyhennetyillä kerroksilla vähän pyöriömuotoa.
Värien ja raitojen yhdistelmä ei tunnu omimmalta, joten tämä pehmeä neule jää vain kotikäyttöön.
Kesätunnelmassa on vielä tekeillä pellavainen rouhea huivi.
Mukavia neulontahetkiä lämmössä - ja siitä huolimatta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti