Saanko esitellä: paras ystäväni villasukka

Tämän pimeän vuodenajan hittituotteeni on ollut villasukka. Olen neulonut niitä syksyn aikana itselle, läheisille ja apua tarvitseville yhteensä ainakin kymmenen paria. Vaikka syksy oli huomattavan lämmin, vedin jalkaani villasukat jok'ikinen päivä. Niiden käyttömukavuus on vertaansa vailla lämpötilassa kuin lämpötilassa.

Useimmat olivat tavallisia perussukkia tavallisista sukkalangoista, joten kuviakaan ei tullut otettua. Mieluisin tavallinen perussukka syntyi Handun upeasta käsinvärjätystä sukkalangasta. Näitä tuli sadan gramman vyyhdistä kaksikin paria. Neulominen oli joutuisaa ja kivaa, värien vaihtumisen seuraaminen oli viihdyttävää kuin meren aaltojen katselu.

Raidallisia pehmeän löperöitä sukkia tein myös kaksi paria, toisen itselleni ja toisen sisarelleni. Pehmeäpintainen lanka nyppyyntyy häiritsevän nopeasti, mutta ohuutensa ansiosta nämä mahtuvat kaikkiin kenkiin. Neuloin omaa ideaaliani hieman suuremmalla puikkokoolla, jolloin lopputuloksesta tuli vieläkin pehmeämpi.

Yleensä Novitan värisuunnittelijalla ja minulla ei ole yhteisiä mieltymyksiä, mutta viime viikolla törmäsin poikkeukseen: lilansävyinen Nalle-lanka näytti aika mukavalta. En voinut olla ostamatta lankaa, vaikka sukista nyt ei enää olisi ollut puutettakaan. Samalla simppelillä perussukkaversiollani pistin menemään vielä yhden parin.



Liika toisto alkaa olla tympäännyttävää, joten tein pienenä variaationa pitsireunuksen. Tämäkin yksinkertainen pitsi on 150 neulottua reunapitsiä -kirjasta. Saadakseni rei'istä ilmavia neuloin reunuksen 1 mm suuremmilla puikoilla kuin itse sukat.

Sormikkaat kaksin kappalein

Pahan mielen sukista jäi sopivasti ihanaa merinovillaa ohueen sormikaspariin. Koska sukkien palmikkokuvio oli niin kaunis, päätin jatkaa samaan malliin. Jatkoin resorina toimivaa palmikkoa myös kämmenen sisäpuolella, mikä saa kämmenosan erityisen hyvin istuvaksi. Ranteeseen neuloin erillisen reunapitsin, jonka ohje löytyy viime vuonna suomeksi ilmestyneestä 150 neulottua reunapitsiä -kirjasta. Pakkasilmoilla nämä ovat liian kylmät, mutta vetisessä syksysäässä kyllä pärjäsi.

Tammikuisessa auringossa langan värimaailmasta saa hyvän kuvan. Samasta langasta neulotut polvisukat oli kuvattu sysipimeässä joulukuussa, jolloin värit ovat mitä sattuu.

 Itselle neulomisessa on se hyvä puoli, että koosta saa ainakin sopivan.

Toiset sormikkaat ovat hieman löperömmät. Yritin yhdistää mallissa ranteenlämmittimet ja sormikkaat, mutta käytännössä pitkät varret ovat kaikkea muuta kuin toimivat. Käsineet on puettava ennen takkia, eikä niitä kannata ottaa pois käsistä, ellei halua armotonta myttyä hihansuuhunsa sitten, kun niitä yrittää pukea takaisin. Jonain päivänä saatan tarttua saksiin ja leikata sormet pois, sitten olisi taas yksi pari lisää rakastamiani ranteenlämmittimiä!

Leuka rintaan -sukat

Kaiken piti olla ensiluokkaista upeaa sukkakokemusta varten. Lanka oli ihanaa tiukkakierteistä merinoa, juuri sopivan ohutta ja joustavaa, josta tulee kuin itsestään tasaista ja kaunista pintaa. Käsinvärjätyt värit muistuttivat Suomenlahden rantakallioita: harmaata, ruskeaa, terraa, sinertävää. Pelkkä vyyhdin silittely sai jo hyvälle tuulelle.

Mallin piti olla inspiroiva ja sopivan haastava ensimmäinen Cookie A -seikkailuni Lissajous. Pintakuviot olivat loppuun asti mietittyjä, tasapainoisia ja mukavasti sukan eri osia korostavia.

Mutta kaikki meni vinksalleen. Mallitilkku antoi neuletiheyden, jolla ei ollut mitään tekemistä lopullisen neuloksen kanssa. Aloitin ensimmäisen sukan kolme kertaa, vaihdoin puikkokokoa kerran, sitten päätin antaa mennä vain. Ihailen suuresti suunnittelijan matemaattis-avaruudellista hahmottamista ja tuhansien eri kokosarjavaihtoehtojen antamista. Mutta pelkkä mallineuleen mukaan jatkaminen ei tarvitsisi selostusta tyyliin "neulo kuvio B, neulo oikein merkkiin, neulo kuvio C, neulo nurin merkkiin, neulo kuvia A kunnes jäljellä on yksi silmukka ennen merkkiä, neulo yksi silmukka". Ohjeen lukemisesta sai päänsäryn, vaikkei siinä varsinaisesti ollut mitään vikaa.

Alunperin olin ajatellut pitäväni sukat itse, mutta turhautumisen jälkeen tuntui paremmalta ajatukselta antaa ne lahjaksi. Koko oli juuri sopiva siskolleni, joka hyväksi onneksi piti sukista.

Jokainen neuloja hahmottaa töitään hieman eri tavalla. Monet työvaiheet ovat itsestäänselvyyksiä, toiset taas tuntuvat vaativan enemmän pähkäilyä ja selittelyä. Kun ohjeen kirjoittaja ja lukija ovat tässä kovin erilaisia, ei hyvä seuraa. Paras esimerkki on äitini ohjeesta lukema: "Ensimmäinen kerros jätetään neulomatta". Voi olla, ettei se neule pääse erityisen hyvään vauhtiin.