Sormikkaat kaksin kappalein

Pahan mielen sukista jäi sopivasti ihanaa merinovillaa ohueen sormikaspariin. Koska sukkien palmikkokuvio oli niin kaunis, päätin jatkaa samaan malliin. Jatkoin resorina toimivaa palmikkoa myös kämmenen sisäpuolella, mikä saa kämmenosan erityisen hyvin istuvaksi. Ranteeseen neuloin erillisen reunapitsin, jonka ohje löytyy viime vuonna suomeksi ilmestyneestä 150 neulottua reunapitsiä -kirjasta. Pakkasilmoilla nämä ovat liian kylmät, mutta vetisessä syksysäässä kyllä pärjäsi.

Tammikuisessa auringossa langan värimaailmasta saa hyvän kuvan. Samasta langasta neulotut polvisukat oli kuvattu sysipimeässä joulukuussa, jolloin värit ovat mitä sattuu.

 Itselle neulomisessa on se hyvä puoli, että koosta saa ainakin sopivan.

Toiset sormikkaat ovat hieman löperömmät. Yritin yhdistää mallissa ranteenlämmittimet ja sormikkaat, mutta käytännössä pitkät varret ovat kaikkea muuta kuin toimivat. Käsineet on puettava ennen takkia, eikä niitä kannata ottaa pois käsistä, ellei halua armotonta myttyä hihansuuhunsa sitten, kun niitä yrittää pukea takaisin. Jonain päivänä saatan tarttua saksiin ja leikata sormet pois, sitten olisi taas yksi pari lisää rakastamiani ranteenlämmittimiä!