Mallin piti olla inspiroiva ja sopivan haastava ensimmäinen Cookie A -seikkailuni Lissajous. Pintakuviot olivat loppuun asti mietittyjä, tasapainoisia ja mukavasti sukan eri osia korostavia.
Mutta kaikki meni vinksalleen. Mallitilkku antoi neuletiheyden, jolla ei ollut mitään tekemistä lopullisen neuloksen kanssa. Aloitin ensimmäisen sukan kolme kertaa, vaihdoin puikkokokoa kerran, sitten päätin antaa mennä vain. Ihailen suuresti suunnittelijan matemaattis-avaruudellista hahmottamista ja tuhansien eri kokosarjavaihtoehtojen antamista. Mutta pelkkä mallineuleen mukaan jatkaminen ei tarvitsisi selostusta tyyliin "neulo kuvio B, neulo oikein merkkiin, neulo kuvio C, neulo nurin merkkiin, neulo kuvia A kunnes jäljellä on yksi silmukka ennen merkkiä, neulo yksi silmukka". Ohjeen lukemisesta sai päänsäryn, vaikkei siinä varsinaisesti ollut mitään vikaa.
Alunperin olin ajatellut pitäväni sukat itse, mutta turhautumisen jälkeen tuntui paremmalta ajatukselta antaa ne lahjaksi. Koko oli juuri sopiva siskolleni, joka hyväksi onneksi piti sukista.
Jokainen neuloja hahmottaa töitään hieman eri tavalla. Monet työvaiheet ovat itsestäänselvyyksiä, toiset taas tuntuvat vaativan enemmän pähkäilyä ja selittelyä. Kun ohjeen kirjoittaja ja lukija ovat tässä kovin erilaisia, ei hyvä seuraa. Paras esimerkki on äitini ohjeesta lukema: "Ensimmäinen kerros jätetään neulomatta". Voi olla, ettei se neule pääse erityisen hyvään vauhtiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti