Neuloin takin poikittain neliskanttiseksi kappaleeksi, jossa on kaksi reikää hihoja varten. Reiät tein päättelemällä sopivan määrän silmukoita ja luomalla ne uudelleen seuraavalla kerroksella. Pienen pöytäliinan kokoinen tasakappale oli kieltämättä tylsä työ, mutta samalla oli helppo katsella elokuvia. Pyöriömuotoillut hihat neuloin erikseen, ne antavat muuten lötkölle vaatteelle vähän ryhtiä.
Valitsin langaksi myyränruskean Nalle-langan lähinnä sen konepestävyyden takia. Vaikka olin mittaillut silmilläni vastaavanlaisia neuletakkeja kaupoissa, en ollut ihan varma mallin onnistumisesta. Tai mallin ja mallin, sitähän tässä takissa ei juurikaan ole. Ettei lopputulos olisi ollut liian ankea, ompelin pellavapitsin kiertämään kaikkia takin reunoja sisäpuolelta. Pitsi vilkahtelee esiin käänteissä, ja kauluksen reunassa sen voi kääntää taitteeksikin. Vaate laskeutuisi kenties kauniimmin hieman ohuemmasta langasta neulottuna, ja saatanpa hyvinkin tehdä vielä joskus sellaisen.
En ole erityisen ihastunut ruskeisiin väreihin, mutta pellavanvärinen reunapitsi kummasti raikasti hieman tuhruisen väristä lankaa. Kylmän alkukesän aikana on ollut mukava lämmitellä rennon neuleen suojassa. Ainoa miinus on langasta lähtevä melkoisen voimallinen lampaan haju. Onkohan se sattumaa vai onko muissakin Nalle-langoissa sama ominaisuus?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti