Mun mustavalkoinen Muhu-takki

Virolainen käsityöperinne on täynnä upeita inspiroivia kuvioita, väri-ilotulitusta ja romanttisia yksityiskohtia. Jokainen pieni matka Viroon on saanut sormet syyhyämään innosta kokeilla itsekin.

Virtuaalisessa neuleyhteisössä näkyi keväällä muhulaisvaikutteita Handun upeassa neulepaketissa, joka sisälsi Tiina Kaarelan suunnitteleman sukkaohjeen ja Handun Ilonan värjäämät langat. Ihailin kuvia ja mallia, mutta tiesin, että väripläjäys jäisi kohdallani käyttämättä. Harmaasävyinenkin paketti oli tarjolla, mutta jostain syystä en tarttunut siihenkään. Pitkävartisille sukille ei ollut niin suurta kaipuuta, että olisin halunnut viettää niin monta tuntia niitä neuloen.

Käväisin pienellä langanhakumatkalla Tallinnan Karnaluksissa toukokuun alussa. Löysin pehmeää balttilaista villaa, jota kannoin kotiin harmaana ja valkoisena 1,7 kg. Aiemmin olin ostanut mustaa vironvillaa, jota oli vielä muutama sata grammaa jäljellä. Kotona pengoin neuleohjehyllyäni ja löysin ohjeen, jossa yhdistyivät sopivasti ajatus ja langat: muhulaiskuvioinen neuletakki! Päätin toteuttaa värikkään ohjeen mustavalkoharmaana.

Tästä se lähti! Kupruilu tasoittui kokonaan kastelun yhteydessä.

Ohje löytyi virolaisesta Käsityö-lehdestä vuodelta 2011. Siitä ei ole montaa hyvää sanaa sanottavana: kerros- ja silmukkamäärät eivät täsmänneet ohjeen kanssa (esim. luo 57, lisää 48, jatka neulomista 104 silmukalla. Miten???) Kuviokaavioiden leveydet olivat sattumanvaraisia, keskittämisestä ei ollut ainuttakaan mainintaa, toistettavaa mallikertaa ei ollut merkitty, kuvioista puuttui osia kavennusten kohdalla jne.



Lehden kuvassa ollut neule ei näyttänyt vastaavan ohjetta reunapaneelien ja hihojen puhvien suhteen. Muutenkin vaikutti siltä, että oli menty siitä, mistä rima on matalin, eikä siitäkään erityisen hyvin. Eipä neulominen nyt mitään ydinfysiikkaa ole silloinkaan, kun pitää ratkoa ongelmia itse, mutta pyrki kyllä harmittamaan.


Hihojen kohdalla luovuin ohjeen tarkasta seuraamisesta ja sain sopivat sovittamalla. Yläreunan puhvit neuvottiin tekemään laskoksilla, mutta halusin tasaisemmin jakautuvan rypytyksen. Rypytin yksinkertaisesti harsinpistoilla reunaan ommellulla rypytyslangalla.

Takki valmistui yllättävän nopeasti, vajaassa kahdessa kuukaudessa. Eihän se tietysti lyhyt aika ole, mutta tässä oli kyllä puikottamista. Se oli myös ensimmäinen suurempi kirjoneuletyöni, joten opettelin samalla lajityyppiäkin. Nurjan puolen neulominen osoittautui huomattavan hitaaksi, enkä ehkä toiste ryhdy ihan yhtä suuriin pintoihin. Tai mistäs sitä koskaan tietää... Yleensä käsialani on aika piukkaa, mutta kirjoneuleessa se löystyi jonkin verran, kun langanjuoksuja ei auta kiristellä.

Ja tällainen siitä tuli:

Hakaset ovat lähinnä norjalaistyyliset, mutta onhan koko takki omanlaisensa sovellus esikuvistaan. Kuvassa hakaset jostain syystä vinksottavat, mutta päällä asettuvat suoraan. Kuvat ovat muutenkin kehnoja, kuvaajan taitamattomuudesta ja päivien pimeydestä johtuen.

Takakappaleen kolmionmuotoinen helma oli mukava yksityiskohta. 

Olen lopputuloksesta iloinen, kyllä kannatti! Seuraavaksi tartun kyllä taas johonkin simppeliin.