Ihan pakko testata

Lapaskynsikkäät sattuivat silmiini ensimmäisen kerran ainakin 20 vuotta sitten. Niissä oli jotain valtavan viehättävää, vaikka huppu ei pysynyt paikallaan ja sormia paleli Helsingin talviviimassa. Joku viehätys taisi jäädä pysyväksi, koska huomaan katselevani noita lapasen sekamuotoja yhä uudelleen.

Viime talvena sain rohkeuspuuskan ja päätin kokeilla, miten selviäisin yhdistetystä lapasen ja kynsikkään neulonnasta. Tehtävä ei periaatteessa ollut mitenkään vaativa: ensimmäiset lapaseni sain aikaan varhaisina kouluvuosina, sormikkaatkin ennen rippikouluikää. Mutta pientä luovuutta hupun virittely silti vaati.

Miten se sitten onnistui? Jättämällä rystyn puolen silmukat odottamaan ja poimimalla korvaava määrä silmukoita pohjukoista. Huppua varten loin kämmenpuolelle saman verran uusia silmukoita.

Lankavalintani oli hieman tylsä Seitsemän veljestä, mutta halusin kuluttaa keränloppuja. Kirjoneuleen kuvion piirtelin jo viime syksynä ruutupaperille. Pidin kansanomaisesta kukka-aiheesta niin paljon, että neuloin sen useammankin kerran. 

Lapaskynsikkäiden huppu tuppaa näissäkin liukumaan pois paikaltaan. Tuotekehittely epäilemättä auttaisi vähän, mutta niin kireää reunusta hupulle tuskin voisi tehdä, ettei se kuitenkin venyisi käytössä. 

Onneksi näitä ei tarvita pitkään, pitkään aikaan!