sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Kaunista piukeutta

Pitsiä neuloessa usko on koetuksella, vaikka työ sujuisikin laulaen. Vaikka neulon omasta mielestäni tasaista jälkeä, kavennusten, lisäysten ja langankiertojen sekamelska tuottaa väistämättä pintaa, joka näyttää 70-luvun kreppisisustuskankaalta. 
Yksi risti kaksi, sekä möykky.
Vaikka ohjeen seuraamisessa ei olisi minkäänlaista ongelmaa, lopputuloksesta ei ole vielä aavistustakaan. Hirvitys alkaa kukoistaa vasta kastelun ja pingotuksen jälkeen. Ainoa pinkeys, josta syntyy jotain hyvää! 

Räsymaton päällä paksu froteepyyhe ja tasaisuuden lisäämiseksi vielä lakana. Nuppineulat pysyvät enimmäkseen hyvin paikoillaan, joskus tulee tosin pisteltyä lattiaan.


Käytän apuna pingotussetin metallipuikkoja, jolloin suorien reunojen asetteluun ei kulu seitsemääsataa nuppineulaa. Symmetrian hallinnasta tulee puikkojen avulla helpompaa kuin neula kerrallaan säätäen. Nuppiksien määrän kanssa ei kannata kitsailla, ellei halua lörpöttävää aaltoilua reunaan.

Vaikka villa kuivuu nopeasti, olen antanut huivien pingottua noin vuorokauden ajan. Uusi uljas muoto jää vankemmin kuidun muistiin, eikä vanhasta möykkykasasta ole enää jäljellä mitään. Ihastun pitsin esiin tulemisen ihmeeseen joka kerta!


Lankana Handun upea luomuhuivilanka, joka oli niin miellyttävää, että huivi neuloi itse itsensä neulojan ihastellessa vierestä.


Hyvän mallin kohdalla neulonta ei ole kerrasta poikki. On pakko kokeilla toisella langalla. Ja ehkä kolmannellakin...


Harmaansininen merinovilla jäi kakkoseksi miellyttävyydessä, eikä reunan pingotuskaan tainnut mennä ihan niin kuin piti.
Malli on neuleyhteisön ihastelema ja suosittelema Ishbel, jonka suunnittelija on Ysolda Teague. Selkeä ohje on ostettavissa nettikaupasta. Tein oman pienen muunnokseni kahden silmukan kavennuksiin, olkoon se oma mausteeni monen kopion joukossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti