Paitsi silloin, kun kiskon kaapista päällepantavaa. Pidän toki luovista ja uniikeista vaatteista, mutta en villin boheemeista ja riemunkirjavista. Neuloessani toteutan useimmiten tätä maltillista linjaa, koska mielelläni neulon sellaista, jonka itsekin pistäisin päälleni. Puolisoni on samaa maata, ja hänelle on turha tarjota raidallisia villasukkia tai värikästä kirjoneulevillapaitaa. Kaappiin jäisivät. Lämpimälle mustalle perusneuleelle oli talvella kuitenkin tarvetta, joten maltillinen neuloja pääsi töihin.
Vierailin käsityötarvikemekka Karnaluksissa Tallinnassa viime syksynä. Sieltä tarttui mukaan vain maltillisia ostoksia: mustaa vironvillaa "paalillinen" ja mustaa kidmohair-silkkiyhdistelmää. Vironvilla oli puolison neuleeseen juuri sopivan vahvuista.
Mittailin vanhoja villapaitoja ja neuloin mallineuletilkun. Laskeskelin silmukkamääriä ja piirtelin ruutupaperille. Lopputuloksesta tuli juuri sellainen kuin halusin: tavallinen ja käyttökelpoinen. Sellainen, josta ei tarvitse kysellä, onko se itse tehty. Mittailukin onnistui, sillä neule istui erinomaisesti - toisin kuin tässä hengarilla roikkuessa. Hihoissa on pyöriö, ja kauluksen vetoketju antaa tarpeellista huojennusta, kun sisällä on kuuma ja ulkona kylmä.
 |
| Suhteellisen ilmava neulepinta syntyi 3,5 mm puikoilla. Pinta pehmeni ja sileni huomattavasti kastelun ansiosta. |
Koska löyhäkierteinen 100 % villa ei kestä kulutusta kovin hyvin, laitoin kyynärpäihin nahkapaikat. Hauska sattuma oli, että viime talvena paikkoja näkyi monen pintamuotiliikkeen neuleissa.
 |
| Opettelin resoreissa tubular cast-on -tekniikkaa. Reunuksista tuli mukavan napakat. Reikäisen näköinen resori johtuu kierretyistä oikeista silmukoista, jotka olisivat kenties vaatineet pienemmän puikkokoon. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti